lauantai 11. tammikuuta 2020

Empty

Why, who me, why?
Feet don't fail me now
Take me to your finish line
Oh my heart it breaks every step that I take
But I'm hoping that the gates, they'll tell me that you're mine
Walking through the city streets
Is it by mistake or design?
I feel so alone on a Friday night
Can you make it feel like home if I tell you you're mine?
It's like I told you, honey
Don't make me sad, don't make me cry
Sometimes love is not enough and the road gets tough, I don't know why
Keep making me laugh
Let's go get high
The road is long, we carry on
Try to have fun in the meantime
Come take a walk on the wild side
Let me kiss you hard in the pouring rain
You like your girls insane
So choose your last words, this is the last time
'Cause you and I, we were born to die

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Observation tower

front back front2 back2
Dress: Guess
Shoes: Jeffrey Campbell
Jevelry: Alchemy Gothic and Puvithel

lauantai 21. joulukuuta 2019

Presents for My Self, for a Reason.

1 Joulu lähestyy, ja lahjojen ostaminen saattaa olla välillä aika stressaavaa. Mä pidän siitä, että saan antaa lahjoja ystävilleni, ja siskolleni, ja minua jännittää heidän reaktionsa lahjoihini melkein yhtä paljon kuin se, mitä minä ite saan mahdollisesti lahjaksi.
Usein kuitenkin käy niin, että vaikka olen nähnyt vaivaa, käyttänyt paljon rahaa, en saa kuitenkaan edes kiitosta lahjoistani. Tulee sellainen riittämätön olo, miksi edes vaivauduin?

"Paras" kokemus oli se, kun annoin silkkisen mekon syntymäpäivälahjaksi. Sainkin sen takaisin koska se ei ollutkaan sopiva. Mekko on siis sen kokoinen, ettei se koskaan tule mahtumaan minun päälleni. Mitä hemmettiä minun pitäisi sillä nyt tehdä? Milloin lahjoilla on ollut palautusoikeus? :(
Tarjouduin vielä laittamaan siihen pidemmän vetoketjun joten sen päälle vetäminen olisi ollut helpompaa, mutta se ei kelvannut. Mekko oli myös hyvän merkkinen, ja laadukkaista materiaaleista tehty. Hän olisi voinut myydä sen tai lahjoittaa sen hyväntekeväisyyteen. Mutta ei, se annetaan takaisin lahjan antajalle. Miksi vaivauduin?

Kerran minulle kävi myös siten, että pongasin kirppikseltä hyvännäköiset kengät, jotka olivat juuri kaverini kokoa. Laitoin hänelle kuvaviestin että tällaiset olisi täällä tarjolla, haluatko että käyn ostamassa nämä sinulle, maksaa 5€. Hän vastasi myöhemmin että hän haluaa kengät. Olin kuitenkin kerennyt lähteä kirppikseltä, joten kävelin asioikseni uudestaan hakemaan nämä kengät hänelle.
Kun kenkien luovutuksen aika koitti, ne olivatkin hieman liian pienet. Ja jostain syystä ne kengät jäi mulle, vaikka sovittiin että käyn hakemassa ne kengät hänelle, ja hän maksaa mulle niistä sen viisi euroa. Isoista rahoista ei ole kyse, mutta olen nyt vitosen köyhempi, ja mulla on viisi numeroa liian pienet kengät. Miksi minä vaivauduin olemaan mukava?

Mä käyn kirppiksillä paljon. Mä pongaan sieltä hyviäkin löytöjä, myös muille kuin itselleni. Mutta tämän tapauksen jälkeen mä en ole enää niistä ilmoitellut muille, koska jos se ostos meneekin pieleen, minä olen se joka siitä näköjään joutuu maksamaan.
Onko ihmiset jotenkin niin vieraantuneet kaikesta, kaikkea on niin yltäkylläisesti että mitään ei enää arvosteta?

Tänä vuonna ostin vain muutaman lahjan, ja ne kaikki oli käytettyjä. Käytetty ei automaattisesti tarkoita paskaa, vaan ostin merkkituotteta / hyviltä valmistajilta nahkaisia jalkineita ja laukkuja. Itse pitäisin niistä, jos saisin sellaisia lahjaksi. Ja jos ne eivät kelpaakkaan, niin rahallinen menetys ei ollut kovinkaan suuri. Lajoillani ei ole palautusoikeutta. Minun puolesta he voi heittää ne vaikka roskakoriin, ihan sama.

Käytän rahani mielummin itseeni, kuten tänä vuonna ostin itselleni Minna Parikan sydän laukun ja kiiltonahkakengät. Ne on sopivia, minä pidän niistä. Minä käytän niitä. Minä huollan niitä tarpeen tullen, minä en palauta niitä.
5 4 3 2
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...