Ensinnäkin, minun ei koskaan pitänyt muuttaa Imatralle. Haaveilin aina muuttavani Tampereelle, kun valmistun koulusta. Miksi ihmeessä minä en tehnyt niin?? Pyörin Kuopiossa valmistumiseni jälkeen 10kk työttömänä, jonka jälkeen pääsin töihin, missä olin noin vuoden. Sen jälkeen muutin miehen takia tuppukylään nimeltä Imatra.
Imatralla asuu noin 28 363 ihmistä. Kuopiossa luku taas on 97 899. Käsitätte varmaan.
Imatraa tutkiessani olen huomannut muutamia todella ärsyttäviä seikkoja. Ensimmäinen on se, että kaikki Imatralaiset kävelee väärällä puolella tietä. Ja jos mahdollista, mennään myös moottoriajoneuvoilla väärällä puolella, jos mahdollista. Mistähän tämä mahtaa johtua?
Toinen on taas se, että jos näät venäläisellä rekkarilla varustetun ajoneuvon, kannattaa varoa sitä. Pidä vähintään 10 metriä liikenteessä väliä siihen, jos vaan kynenet, koska sillä vältät kolarin hyvällä tuurilla. Venäläiset ajelee niillä läskeillä citymaastureillaan päin persettä, koska ilmeisesti venäjällä ei ole ajokouluja ollenkaan, vaan ajokortit ostetaan. Täälläpäin joka toinen auto on venäläinen.
Kolmas on se, että täällä ei tosiaan ole ihmisiä. Näin kaikki Imatran teinit kun kävin katsomassa Twilight ensi-illan, ja eipä niitä kovin montaa ollut. (Wohoo! Täällä on jopa elokuvateatteri!!! ) En ole myöskään nähnyt yhtäkään hyvin pukeutunutta Imatralaista, koska täällä on tuulipuku muotia.
Ainoat "hyvin" pukeutujat ovat venäläisiä, jotka taas ovat toistensa kopioita. Kaikilla on samanlaiset toppatakit, hatut ja kengät.
Kaupungilla kulkiessa kuuluu venäjänkieltä enemmän kuin suomea. Usein voisi luulla olevansa venäjällä eikä suomessa. Venäläiset ihmisinä ovat aika töykeitä ja ylimielisiä. He myös kuvittelevat että kaikki puhuvat heidän takiaan venäjää, ja jos niin ei tapahdu, he loukkaantuvat.
Kaikissa kaupoissa on Venäläinen myyjä. Ihan jokaisessa. He puhuvat huonosti suomea, eikä välttämättä ymmärrä mitä olet vailla. Nimimerkillä yritettiin ostaa jenkkisohvaa Sotkasta, mutta eihän se raasu edes tiennyt mikä se on.
Kävin työhaastattelussa nahkavaateliikkeessä, jonka omistaja oli venäläinen. Hänen mielestään minussa oli vikana se, etten ollut venäläinen joka puhuu suomea. Tai edes suomalainen joka puhuu venäjää. Täältä on ihan turha yrittää päästä töihin sellaisiin pakkoihin joissa on asiakaspalvelua. Hänen mielestään palkkatoiveeni 1500€/kk oli överi. Minulla ei kuulemma ollut tarpeeksi kokemusta moiseen. Saan nykyään, ja sain edellisessäkin työpaikassa parempaa palkka kuin tuo, vaikka ei minulla siitäkään hommasta ollut aikaisemmin mitään kokemusta.
Täällä ei ole minun pankkiani, eli lähin konttori on varmaan jossain Lappeenrannassa. Vähän hankaloittaa joitain asioita.
Imatralla ei ole yhtään minun tyylisiä ihmisiä. Olen nähnyt yhden " gootin" joka oli aika retardi tapaus, ja hyvin nuori. Täällä ei myöskään ole yhtään hevi-baaria. Täällä ei myöskään ole yhtään levy tai elokuva kauppaa, anttilaa, sokosta, kunnollisia kirpputoreja, giganttia, kondinykköstä, tai oikestaan mitään muitakaan "normaaleja " kauppoja. Täällä ei oikein ole kunnollisia ruokapaikkoja, eikä aina huvittaisi käydä siinä Rossossa. Täällä on vain tyhjiä liiketiloja toisensa jälkeen.
Välillä minusta tuntuu että olen muuttanut uppoavaan laivaan.
Täällä ei kulje busseja. Tai kulkee bussit numero 1 ja 2, mutta kukaan ei tunnu oikein tietävän milloin ne kulkee ja mihinkä suuntaan. ( Kyselin paikalliselta joka odotteli bussia ) Jos kulkevat, ne menevät parin kolmentunnin välein. Eli ainoat kulkuneuvot täällä on jalan, pyörällä tai autolla. Ja autoahan meillä ei ole, joten pyöräilen aina joka paikkaan.
Imatralla on vain yksi aura-auto, joten lumihangessa pyöräily on aika rasittavaa.
En ole valitettavasti onnistunut vielä saamaan yhtään kaveria Imikseltä. En tunne täältä ukon lisäksi kuin muutaman hänen kavereistaan, ja pari työkaveria. Ei ole ketään jonka kanssa lähtisin käymään esim baarissa. Ei ole ketään jolle jutella. Olisi mukava päästä joskus pukeutumaan kauniisti ja laittaa itsensä oikein nätiksi, ja lähtä tuulettumaan. Onneksi on puhelin ja sähköposti, jolla pitää yhteyttä tuttuihin.
Imatran hienoin rakennus on Valtionhotelli, joka näyttää aivan satulinnalta. Imatralla on myös iso koski, joka on komea näky kun sitä juoksutetaan.
Täältä löytyy yksi Divaari, mistä on mahdollista ostaa elokuvia ja kirjoja käytettynä. Täältä löytyy H&M, Kappahl, rintaliivikauppa, Seppälä, Lindex ja Suomalainen kirjakauppa. Jonkunnäköinen kangaskauppakin löytyy, tosin se ei ole auki lauantaisin, niin en koskaan pääse käymään siellä.
Nämä ovat niin pieniä kauppoja, että kaikkia tuotteita ei niihin koskaan tilata, joten ne saa metsästää sitten netistä.
Me asutaan kivassa omakotitalossa, jonka me ollaan sisustettu kauniisti. Meillä molemmilla on nyt tällähetkellä töitä. Posti kulkee niin saadaan tilattua muualta ne kamat mitä täältä ei löydy.
Imatralta löytyy tulli, toisinkuin Kuopiosta.
Imatralta on vähän lyhyempi matka Helsinkiin, toisin kuin Kuopiosta. Junalla menee reilut pari tuntia.
Imatra on minulle uusi mesta, jossa minun on mahdollista aloittaa aivan alusta, ja unohtaa aikaisemmat virheeni elämässä.
