Minulla on aivan äärettömän kova ikävä minun rakasta mussukkaani joka oli luonani niin vähän aikaa.
Kuja raasu oli ilmeisesti sairas pidemmän aikaan, mutta en älynnyt huolestua hänen tilastaan ennekuin oli liian myöhäistä. Antibiotit eivät tehonneet enää ja hänellä oli ongelmia hengityksen kanssa. Syytän itseäni etten tarkkaillut häntä niin paljon kuin olisi pitänyt, juoksin vain jossain typerissä Halloween juhlissa. Ehkä ilman typeryyttäni rakas Kuja olisi vielä elossa ilahduttmassa minua ja muita.
Nyt Kuja on marsutaivaassa muiden marsujeni kanssa, ne saavat syödä herkkuja kaiket pitkät päivät, porkkanoita, kurkkuja ja salaattia, aivan mielin määrin. Siellä he voivat lentää pilveltä toiselle ja pitää hauskaa, ilahduttaa toisiaan.
Ei itseään pidä syyttää. Rakkaan lemmikin poismeno on aina raskasta. Osanottoni.
VastaaPoistaei ne ollu tyhmät juhlat :((
VastaaPoistaälä syytä itseäsi koska olit paras mahdollinen omistaja!
Pienet eläimet menevät nopeasti, ei vika ollut sinun. Nyt söpöliinillä on vain hupia ja kirmailua muiden taivasmarsujen kanssa tästä eteenpäin paikassa missä kurkut eivät koskaan lopu ja missä aina on meheviä apiloita ja voikukkaa.
VastaaPoistavoi pientä karvavauvvaa :c otan osaa.. ja elä syytä itseäsi.. lohduttaudu poisnukkuneen marsukavereiden seuralla..
VastaaPoistaOsanottoni pikkuisen poismenosta :(
VastaaPoistaOsanotot täältäkin =(
VastaaPoistaMutta älä siis itteäsi syytä, kaverille kävi sama aikanaan ja yes, se oli kova paikka.=( Anyway, nuo sun marsupostaukset on olleet aivan ihqusöpöjä ^^
( No tämä ei ehkä tähän kuulu, mutta täytyy sanoa että blogisi on sisällöltään kiinnostava ja tuo VentoSew saa mut kateudesta vihreeksi kun olen muka itekin käsityöihmisiä (Ja KuMusta aikanaan nolosti 2vk jälkeen eronnut...)^^ iso hatunnosto Sulle siis!) Ja tsempit! =)