Arkipäivä

Nukun huonosti koko yön, heräilen monta kertaa katsomaan kelloa. Stressaan että herätyskello ei soikaan ajoissa, ja myöhästyn töistä. Katson kelloa kymmenen minuutin välein, ja kun se on 06.30, luovutan ja nousen ylös.

Käyn hakemassa kuumaa kaakaota mukillisen, ja avaan tietokoneen. Koneella katson sähköpostit ja myynnissä olevat kohteeni huuto.netissä. Taaskaan ei ole kukaan huutanut mitään.

Pitäsi varmaan laittaa vaatteet kierrätykseen. Voisin ostaa jätesäkkejä ruokakaupasta.
Pyörin netissä vaatekauppojen sivuilla ja katselen asioita joita haluaisin ostaa. Pitäisi taas siirtää visalle rahaa, jotta voisin tilata.

Huomaan ajan vierineen eteenpäin nopeammin kuin olin kuvitellutkaan, ja minun tulee kiire jo harjata hiukset, meikata ja pukeutua. Laitan hiukset poninhännälle. Meikkiä on vähän, vain meikkivoide, ripsiväri ja eyeliner. Pientä korostusta kulmiin.

Onneksi olin älynnyt ottaa vaatteet valmiiksi eilen illalla, joten minun ei tarvitse hiipiä kämppikseni huoneeseen kun hän vielä nukkuu. Tänään päälleni laitan mustan kynähameen, turkoosin lyhythihaisen paidan jossa on korkea napitettava kaulus, ja mustan neuleen.

Pakkaan käsilaukkuuni lompakon, silmälasi, puhelimen ja kirjan, jonka sain työkaveriltani lainaan. Kirja on tällä kertaa nimeltään Nälkäpeli, joka vaikuttaa aika lupaavalta.
Käyn harjaamassa vielä hampaat, ja lähden reippaasti kohti uutta työpäivää.
Juoksen rappuset alas, en käytä enää hissiä ellei ole pakko. Tulen ulos viileään aamusäähän, ja avaan pyöränlukon. Matka työpaikalle ei kestä kuin viisi minuuttia, mutta lähden aina hyvissä ajoin jotta kerkeän käydä ostamassa eväät ennen työpäivän alkua.

Ostan samoja tuotteita melkein joka päivä. K-kauppa myy vasta paistettuja karjalan piirakoita, otan niitä kolme. Ne ovat vielä lämpimiä. Sitten otan A+ jogurtin, jossa on mysliä mukana. Muistan että minulla on kivennäisvettä vielä jäljellä, joten sitä ei tällä kertaa tarvitse ostaa.

Näen muutaman työkaverin ostoskeskuksessa, osa heilauttaa kättään, osa ei.
Kun saan ostokset tehtyä, kävelen ripeästi työpaikalleni. Kello on 07.50. Työpäivä alkaa kahdeksalta, mutta sitä ennen pitää tehdä valmisteluja.

Syön aamupalaa samalla kun tietokone käynnistyy, ja hörpin teetä kun kirjaudun ohjelmiin sisään.Tarkastelen maailmaa silmälasieni läpi, ne on likaiset.
Tasan kello kahdeksan minulla on linjat auki, ja otan puheluita vastaan.

Työpäivä on rankka, työntekijöitä on kipeänä ja joudun tekemään kolmasosan enemmän töitä kuin normaalisti. Ruokatuntia ei oikeastaan ole, eikä kahvitaukojakaan. Ruoka syödään hotkimalla silloin kun puhelin ei soi. Ruoka kerkeää jäähtyä, samoin tee. Syön ja juon ne kylmänä. Kirjaan en ole tänään kerennyt koskea.

Naputtelen kuitenkin tekstiviestin poikaystävälleni, jonka vastausta saan odotella koko loppu päivän. Ehkä hänelläkin on kiireinen työpäivä. Napautan sormellani puhelimen näyttöä vähän väliä, jolloin se näyttää onko viestejä tullut.

Vasta puolen päivän aikaan viestin kuva on ilmestynyt puhelimeeni, olen saanut kaksi viestiä. Toinen on staffpointilta joka etsii Ikeaan roudareita, ja toinen on poikaystävältäni.
Viestissä ei sisällä mitään maata mullistavaa, mutta se piristää silti mieltäni.

Kun kello vihdoin on neljä, ja voin sulkea tietokoneen. Siivoan työpöytäni, ja pakkaan käsilaukkuni. Sanon työkavereille hei, ja lähden ulos.

Nousen pyöräni selkään, ja valitsen pikavalikosta poikaystävän numeron, ja soitan hänelle. Hän vastaa melkein heti. Hän kertoo työpäivästään, ja siitä kuinka monta tuntia seuraavaan näkemiseemme on. Tällä hetkellä siihen on 52 tuntia.

Juttelemme niitä näitä koko matkan. Kun pääsen kotipihaan, suljen puhelimen.
Nousen rappuset kolmanteen kerrokseen, ja avaan kotioven. Moikaan kämppistäni joka on jo noussut ylös uuteen päivään. Hän tekee istuu tietokoneellaan, ja katsoo uusimpia jaksoja Game of Thronesista. Itse en ole vielä kerennyt, vaikka kiinnostaisi.

Heitän avaimet keittiönpöydälle, ja otan hörpyn suoraan vissypullosta.
Avaan heti tietokoneen ja tarkistan sähköpostin. Ei uusia kommentteja blogissani, eikä mitään muutakaan mielenkiintoista.

Nakkaan päällysvaatteet ja käsilaukun sohvalle.
Haen lasillisen kevyt jaffaa, ja käynnistän World of Warcraftin. Tänään ei ole raidauspäivä, joten tarkistan vain ah:ssa menneet tavarat. Niitä ei ole.

Höpöttelen kiltalaisten kanssa niitä näitä, ja sammutan pelin. Avaan uudenmman tuttavuuteni, Skyrimin. Se vaikuttaa lupaavalta peliltä. Pelissä minua ärsyttää se, etten pärjää hahmollani tarpeeksi hyvin. Pitäisi saada lisää leveleitä, jotta pystyisin etenemään pelissä. Olisi pitänyt valita ennemmin melee hahmo.

Kuulen pelatessani, että joku yrittää soittaa skypellä minulle, mutta minun on sammutettava koko peli ennenkuin pystyn vastaamaan. Soittaja on poikaystäväni, jonka kanssa jaarittelemme turhanpäiväisyyksiä .

Katson kelloa, ja se alkaa olla jo lähemmäksi seitsemän. Lopetan puhelun, ja vaihdan lenkkivaatteet päälleni. Laitan mp3 soittimen päälle, ja kuuntelen samoja kappaleita jotka sieltä aina soi. En ole jaksanut laittaa uusia, ja minua kyllästyttää.

Lenkkeilen kevyttä hölkkää muutaman kilometrin keskustaan, jossa käyn ruokkimassa reissussa olevan kaverini kissat ja kalat. Lenkkeilen pari kilometriä takaisin, ja menen suihkuun.
Suihkunjälkeen vaihdan yöpaidan päälleni, ja teen oloni mukavaksi. Menen tonkimaan vaatekaappiani kämppiksen huoneessa. Otan uuden asun huomista työpäivää varten.

Datailen tietokoneella ja pelailen skyrimiä.

Kello alkaa siinä vaiheessa olla jo kymmenen, jolloin minun on aika mennä maaten. Lueskelen Nälkäpeliä, enkä tohdi lopettaa, kirja on mukaansa tempaava. Kello on jo yli yksitoista kun saan sammutettua valon. Tarkistan kolme kertaa että kännykässäni varmasti on hälytys päällä, tarkistan myös että akkua on riittävästi. Pyörittelen työasioita päässäni aikani, kunnes nukahdan.